HERMOT

Siitä olen kiitollinen ettei minulla ole norsupyssyä. Norsupyssy on ymmärtääkseni semmoinen jolla Roope-setä ampuilee viattomia eläimiä savannilla. Tiedättehän hassun pyssyn jonka piippu on kuin trumpetin suu. Olisin vihapäissäni ampunut Herttaa semmoisella pakaroille niin että raikaa. Hertta ei ole viaton eläin, se on viallinen. Välillä tuntuu että siinä on kaikki viat, tai tarkemmin sanottuna kaikki ulkoviat. Sisävikoja siinä ei ole. Sisällä se käyttäytyy kuin enkeli, hissuttelee hiljakseen ja pitää matalaa profiilia. Kaasusodankäynnin Hertta kyllä osaa, äijämeininkiä, tiedättehän! Sitäpaitsi Huikkanummi on tunnettua pieruhuumorialuetta, joten siinä asiassa Hertta mahtuu kyllä laumaansa.

Mikä ihme siinä on, että kun koira saa pannan kaulaansa, niin kuulo lähtee. Ja muisti. Ei muisteta kuinka istutaan, kävellään, morjenstetaan muita, eikä kuulla mitään. Kaikki on opetettu, kaikki on käyty läpi ja kaikki joskus osattu. Puberteetti vai? Kyllä murrosikään pitää riittää, että saa mopediautoonsa karvanopat ja huudattaa magnetofonia täysillä omassa huoneessa. Hertalla ei tosin ole kumpaakaan, mutta ei se silti oikeuta huonoon käytökseen.

Ette arvaa miten kiehahtaa ihmisen nupissa kun ensin makoillaan karvalankamatolla, ollaan niin kaveria että, rapsutellaan ja hyristään. Sitten mennään pikkupissalle takametsikköön ja alkaa sen saatanallinen lässytys. "Lällälläää etpäs saakaan kiinni, syönpäs tämänkin paskan tästä, lällälällälieru keneltä pääääsiii pieru... " Silloin jos minulla olisi se norsupyssy niin surutta laskettaisin menemään. Suolapanokset ropisisivat männyn kylkiin kun koston himossani tähtäilisin liikkuviin perskannikoihin. Linnaanhan minut semmosesta laitettaisiin ja eläimenpitokielto napsahtaisi, mutta kuka semmoisia miettii kun pää on täysi pikkuperkeleistä.

Siitä olen kiitollinen, ettei minulla ole norsupyssyä. Sitten kun vauhtimme hyytyy ja selviydymme sisälle, niin hetken pidän mykkäkoulua. Luon halveksivia katseita koiraan ja mutisen kaikki osaamani loitsut, mutta hiljalleen sulan. Sitten jo vähän rapsutellaan ja Hertta lipaisee pari pitkää siivua isännän käsivartta pitkin. Hetken päästä kieriskellään taas matolla ja hyristään. Molemmat!